Seuran historiaa

Arno Forsius 

Päijät-Hämeen Lääkäriseura 
– katsaus seuran toimintaan vuosina 1909–2009 

Tämä kirjoitus on julkaistu teoksessa Kyminlaakson Lääkäriseurasta Päijät-Hämeen Lääkäriseuraksi 1909–2009, joka ilmestyi tammikuussa 2009. Tässä kirjoitusta on muokattu erillisenä julkaisemisesta johtuen.

Kyminlaakson Lääkäriseura saavutti vuoden 2009 alussa 100 vuoden iän ja 100-vuotisjuhlakokouksessa tehdyllä päätöksellä seuran nimeksi tuli Päijät-Hämeen Lääkäriseura. Tässä historiikissa tarkastellaan seuran vaiheita eräin poikkeuksin 100 ensimmäisen vuoden aikana ja siksi siitä käytetään enimmäkseen Kyminlaakson Lääkäriseuran nimeä. 

Kyminlaakson Lääkäriseuran synty 

Kyminlaakson Lääkäriseura syntyi vuonna 1909, aikana jolloin lääkärikunta hajaantui vähitellen myös pieniin kaupunkeihin ja maaseudulle, joissa jouduttiin usein työskentelemään yksin, ilman yhteyksiä ammattikunnan muihin jäseniin. Tuohon aikaan lääkärien lukumäärä oli Suomessa 523, joista oli naisia 14. Vuonna 2007 kaikkien lääkärien määrä oli 22 358 eli n. 45-kertainen. Naislääkärien määrä oli silloin 11 565 eli melkein 830-kertainen ja naislääkärien osuus kaikista lääkäreistä oli n. 52 %. 

Kouvolassa 30.1.1909 pidetyssä Kyminlaakson Lääkäriseuran perustavassa kokouksessa todettiin, että seuran tarkoituksena on luoda jäsenistölle yhteisissä kokouksissa tilaisuus keskustella lääkärinammattia koskevista kysymyksistä, kuulla tieteellisiä esitelmiä sekä selostuksia lääketieteelliseen kirjallisuuteen sisältyvistä artikkeleista, jotka näyttävät ansaitsevan suurempaa mielenkiintoa, sekä herättää lääkärien keskuudessa lähentymistä ja hyvien kollegiaalisten suhteiden edistämistä.

Ensimmäisissä säännöissä mainittiin lyhyesti, että Kyminlaakson Lääkäriseura tarkoittaa Kyminlaaksossa (nyk. Kymenlaakso) ja sen ympäristössä asuvien suomalaisten lääkärien yhdistämistä lääketieteellisessä ja toverillisessa suhteessa. Tavoitteet olivat ensisijaisesti ammatilliset ja ne liittyivät eri vivahteissaan ammattitaitoon, ansiotasoon ja kollegiaalisuuteen. 

Aikaisemmin Suomessa oli perustettu jo viisi paikallista lääkäriseuraa, Åbo Läkarförening vuonna 1859, Tampereen Lääkäriseura vuonna 1898, Kuopion Lääkäriseura vuonna 1902, Etelä-Karjalan Lääkäriseura vuonna 1904 ja Vasa Läkareförening vuonna 1905. Näistä Kuopion Lääkäriseuran toiminta kesti vain pari vuotta. Kyminlaakson Lääkäriseura oli siis järjestyksessä kuudes ja samana vuonna sen kanssa perustettiin myös Mellersta Österbottens Läkareförening. 

Seuraavassa katsauksessa esitetään vain pääpiirteitä Kyminlaakson Lääkäriseuran 100-vuotistaipaleelta. Yksityiskohtaisempaa tietoa seuran aikaisemmista vaiheista on saatavissa alussa mainituista historiikeista.

Lääkäriseuran alue ja nimi 

Kyminlaakson Lääkäriseuran perustamisen takana oli Haminan piirilääkäri Alfred Theodor Ehrström, jonka edellisellä virkapaikkakunnalla Vaasassa toimi vuodesta 1905 Vasa Läkareförening. Ehrströmillä oli myönteiset kokemukset lääkäriseuran hyödyllisyydestä, ja hänen aloitteestaan ryhdyttiin hankkimaan lääkäriseuraa Helsingin ja Viipurin vaikutusalueiden välimaastoon. Riittävä jäsenmäärä ja kelvolliset kulkuyhteydet sanelivat yhdistyksen alueen. 

Uuden seuran toimialue sijoittui molemmin puolin Kymenlaaksoa eli silloista Kyminlaaksoa, ja niin seurasta tuli Kyminlaakson Lääkäriseura. Neljä vuotta aikaisemmin perustettu Lahden kaupunki ja sen ympäristö tulivat mukaan erityisesti Kouvola–Lahti ja Loviisa–Lahti rautateiden ansiosta. 

Kyminlaakson Lääkäriseuran perustajia oli vain 15. Silti seuran toimialue oli alussa varsin laaja. Se ulottui suurimmillaan länsi-itäsuunnassa Lammilta Virolahdelle ja etelä-pohjoissuunnassa Loviisasta Mikkelin maalaiskuntaan. Seuran perustajajäsenet olivat: Kotkan toinen kaupunginlääkäri Viktor Hugo Alfthan, Mäntyharjun kunnanlääkäri Oskar Arne Ehnberg, Haminan piirilääkäri Alfred Theodor Ehrström, yksityislääkäri Kouvolassa Johan Emil Gröhn, Savitaipaleen kunnanlääkäri Einari Heikel (myöh. Heikkeli), Säkkijärven kunnanlääkäri Arvid (Arvo) Kalaja, yksityislääkäri Kotkassa Fjalar Leiri, yksityislääkäri Lahdessa Oskar Gottfrid Nordqvist, tehtaanlääkäri Kuusankoskella Johannes Einar Therman, yksityislääkäri Kouvolassa Arnold Werner Toppelius, yksityislääkäri Kotkassa Taavi Esa Waalivirta, Orimattilan kunnanlääkäri Aron (Aaro) Josef Warén, Hollolan kunnanlääkäri Henrik Johan Vitali, sekä rautatielääkäri ja yksityislääkäri Lahdessa Georg (Yrjö) Adolf von Zweygberg. 

Vähitellen alueen lääkärimäärä kasvoi ja yhteistoiminnan tarve lisääntyi mm. tuberkuloosiparantoloiden ja piirimielisairaaloiden sekä aluesairaaloiden perustamisen myötä. Seuran alueelle syntyi myös joitakin uusia lääkärikunnan paikallisia tiivistymiä. Kyminlaakson Lääkäriseuran alaosastona vuonna 1921 perustettu Mikkelin Seudun Lääkäriyhdistys itsenäistyi vuonna 1927, ja myöhemmin emäseurasta irtautuivat Kotkan Seudun Lääkäriyhdistys vuonna 1940 ja Kouvolan Seudun Lääkäriseura vuonna 1956. 

Kyminlaakson Lääkäriseuran johdossa olivat 1920-luvulta alkaen lähinnä lahtelaiset lääkärit, jotka katsoivat silloin olevansa seuran alkuperäisen nimen ja perinteiden vaalijoita. Varsinaisen Kymenlaakson alueella itsenäistyneet seurat olisivat mielellään ottaneet emäseuran nimen itselleen, mutta lahtelaiset pitivät siitä sitkeästi kiinni. Etenkin kouvolalaisten kanssa asiasta kiisteltiin tosissaan. 

Kyminlaakson Lääkäriseuran toiminta-alueen muodostavat vuonna 2008 Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyspiirin kuntayhtymän alueeseen kuuluneet kunnat: Heinola (kaup.), Lahti (kaup.), Orimattila (kaup.), Artjärvi, Asikkala, Hartola, Hollola, Hämeenkoski, Iitti, Kärkölä, Myrskylä, Nastola, Padasjoki, Pukkila ja Sysmä. 

Kyminlaakson Lääkäriseuran nimen muuttaminen oli ollut toistuvasti keskustelujen kohteena. Nimen muuttaminen Päijät-Hämeen Lääkäriseuraksi saadaan lopultakin päätökseen seuran täyttäessä 100 vuotta tammikuussa 2009. Eräitä siihen liittyviä toimenpiteitä tarkastellaan tämän historiikkijakson lopussa

Lääkäriseura ja Suomen Lääkäriliitto 

Mielenkiintoista on, että Kyminlaakson Lääkäriseuran syntysanojen esittäjä, seuran perustajajäsen ja ensimmäinen varapuheenjohtaja Alfred Theodor Ehrström ehdotti vuonna 1910 myös Suomen Yleisen Lääkäriliiton perustamista. Lääkäriliiton perustamisehdotus ei tapahtunut Kyminlaakson Lääkäriseuran nimissä, mutta sääntöehdotuksesta antamassaan lausunnossa seura kannatti lämpimästi perustettavan liiton tarkoitusperiä. 

Kyminlaakson Lääkäriseura toimi alusta lähtien yhteistyössä Suomen Yleisen Lääkäriliiton kanssa, mutta liittyi virallisesti sen haaraosastoksi vasta vuonna 1922, kun liiton sääntöjä oli muutettu. Toiminta liiton haaraosastona kesti vuoteen 1951, jolloin liiton organisaatiomuutoksen seurauksena Lahden seudulle perustettiin Suomen Lääkäriliiton paikallinen alaosasto. Näin Kyminlaakson Lääkäriseura muuttui tieteelliseksi seuraksi, ja ammattiyhdistystoimintaan liittyvät kysymykset siirrettiin Suomen Lääkäriliiton alaosaston tehtäväksi. Kyminlaakson Lääkäriseura on kuitenkin käsitellyt myöhemmin mm. lääkäripäivystyksen järjestämistä, joka oli kauan hankala ongelma Lahdessa. 

Kyminlaakson Lääkäriseuran jäsenistä lääket. lis. Sulo K. Elomaa oli Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen vuosina 1950–1967, josta ajasta hän oli varapuheenjohtaja vuosina 1956–1958 ja puheenjohtaja vuosina 1959–1961. Lisäksi hän oli liiton hallituksen jäsen vuosina 1955–1956. 

Lääkäriseura ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Kyminlaakson Lääkäriseura toimi yhteistyössä myös vuonna 1881 perustetun Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin kanssa. Kyminlaakson Lääkäriseuran perustajajäsenet olivat viittä lukuun ottamatta Duodecimin jäseniä. Vuodesta 1922 alkaen oli mahdollista perustaa Duodecimin paikallisosastoja ja niitä syntyikin eri puolille maata, ensimmäisenä Turunmaan paikallisosasto jo vuonna 1922. 

Duodecim alkoi pitää kevätkokouksiaan Helsingin ulkopuolella ja vuonna 1926 se pidettiin Lahdessa, vaikka Kyminlaakson Lääkäriseura ei ollutkaan Duodecimin virallinen paikallisosasto. Seuraavan kerran Duodecim piti kevätkokouksensa Lahdessa vuonna 1951. Kyminlaakson Lääkäriseuran liittyminen Duodecimiin tapahtui vasta vuonna 1975 pitkän keskustelun jälkeen, kun Duodecimin sääntöjä oli muutettu vuonna 1971 niin, että se voi tapahtua yhdistysjäsenenä oman nimen säilyttäen. Kyminlaakson Lääkäriseuran jäseniä on kuulunut myös Duodecimin luottamushenkilöelimiin.

Kyminlaakson Lääkäriseuran jäsenistä professori Kauko Vainio on saanut Duodecimin Matti Äyräpään palkinnon vuonna 1970. Duodecimin Konrad ReijoWaaran palkinnon ovat seuran jäsenistä saaneet lääket. lis. Veikko Kolehmainen vuonna 1978 ja lääket. lis. Ahti Hämäläinen vuonna 1981. 

Lääkäriseuran jäsenet

Seurassa oli vuoden 2007 lopussa 346 maksanutta jäsentä, joista miehiä 230 ja naisia 116. Naisten osuus kaikista lääkäreistä oli siis n. 34 % eli selvästi alempi kuin koko maassa keskimäärin. Jäsenmäärässä on ollut vähäistä laskua, sillä vuonna 1989 jäseniä oli 386. Tämä johtui ainakin osittain siitä, että paikkakunnalla työskentelevät lääkärit asuvat lisääntyvästi alueen ulkopuolella, eivätkä sen vuoksi liittyneet seuraan. 

Kyminlaakson Lääkäriseuraan olivat voineet kuulua seuran toimialueella toimineet lääkärit, jos olivat jäseneksi ilmoittautuneet ja jäsenmaksunsa maksaneet. Mitään virallista kutsumenettelyä ei ole noudatettu. Aina 1920-luvun lopulle saakka kaikki seuran jäsenet olivat alueella asuneita miespuolisia lääkäreitä. Ensimmäiset naisjäsenet olivat ilmeisesti Aino Linnoinen (o.s. Soikkeli, 1898–1977) ja Aino Järvelä (1895–1980), jotka toimivat alilääkäreinä Nastolassa sijaitsevassa Salpausselän lastenparantolassa, edellinen vuosina 1926–1929 ja jälkimmäinen vuodesta 1930 lähtien. Aino Linnoisen aviopuoliso Eino Linnoinen (aik. Lindén), Iitin kunnanlääkäri, oli joka tapauksessa Kyminlaakson Lääkäriseuran aktiivinen jäsen, ja todennäköisesti myös Aino Linnoinen oli mukana seuran toiminnassa. Seuraavat seuran naisjäsenet olivat vuodesta 1931 Lahdessa yksityislääkärinä toiminut Laina Laurila (1901–1991), Heinolan maalaiskunnan kunnanlääkärinä vuodesta 1939 toiminut Liisa Virtala ja Viipurin Diakonissalaitoksen sairaalan mukana Lahteen vuonna 1940 muuttanut Signe Löfgren (1897–1969). 

Kansainvälistyminen on näkynyt varsinkin 1960-luvulta lähtien kahdella eri tavalla. Seuran jäsenistä osa on suorittanut opiskelunsa ulkomailla ja seuraan on liittynyt myös joitakin ulkomailta Suomeen muuttaneita lääkäreitä. Viime mainittujen osallistuminen seuran toimintaan on ollut eräin poikkeuksin vähäistä, mihin on ainakin yhtenä syynä ollut puutteelliseksi jäänyt suomen kielen taito. 

Seuran toimialueella on ollut 1940-luvulta alkaen runsaasti tilapäisesti tai lyhytaikaisesti mm. sotilaslääkäreinä sotasairaaloissa tai apulaislääkäreinä siviilisairaaloissa toimineita lääkäreitä. Terveyskeskusten aikakaudella 1970-luvulta lähtien myös kuntien palveluksessa on ollut enemmän vaihtuvia lääkäreitä. Sairaalalääkärien lukumäärä ja vaihtuvuus ovat lisääntyneet Lahden kaupunginsairaalan, Päijät-Hämeen keskussairaalan ja Heinolan Reumasäätiön sairaalan toimintojen laajentuessa. Näistä syistä seuraan kuuluneiden osuus alueella toimivista lääkäreistä on laskenut. 

Arviolta vain yksi kolmannes jäsenkunnasta osallistui melko säännöllisesti seuran toimintaan. Aktiivisimpia ovat olleet vanhimmat ikäluokat ja seuran kulloisetkin luottamushenkilöt. Nuorempia ikäluokkia on ilmeisen vaikeaa saada mukaan seuran toimintaan. Valitettava ilmiö on se, että useat johtaviin virkoihin valitut erikoislääkärit ovat jättäytyneet lähes täysin seuran ulkopuolelle. Lisääntyvä osa vakinaisina toimivista lääkäreistä ei ole myöskään muuttanut paikkakunnalle, jolloin heidän yhteytensä alueen muihin kuin oman työpaikan kollegoihin ovat jääneet kovin irrallisiksi. 

Kyminlaakson Lääkäriseuran jäseniksi on voitu kutsua myös muihin ammattikuntiin kuuluneita. Varhaisimmat heistä olivat vuonna 1917 jäseniksi kutsutut piirieläinlääkäri Uno Heininen Lahdesta, hammaslääkäri Eric Becker Kouvolasta ja apteekkari Axel Gahmberg Kouvolasta. Pöytäkirjojen mukaan seuran jäseniä ovat olleet myös hammaslääkärit Hugo ja Impi Keso sekä eläinlääkäri Lauri Hirvelä Lahdesta. Seuran jäseniksi on lisäksi kutsuttu vuonna 1947 kaupungineläinlääkäri Roman-Woldemar Wiidik ja Keskussotilassairaala 2:n hammaslääkäri Veikko Talvitie, vuonna 1953 kaupungineläinlääkäri Paul Lisitzin, vuonna 1960 hammaslääkäri Kaarina Pylkkänen, vuonna 1964 sairaalakemisti Sinikka Lundbom, vuonna 1972 Keskussotilassairaala 2:n hammaslääkäri Heikki Tammisalo, vuonna 1976 johtava hygieenikko, kaupungineläinlääkäri Turkka Elonheimo, vuonna 1979 Päijät-Hämeen keskussairaalan sairaalafyysikko Soini Vähätalo, vuonna 1980 Reumasäätiön sairaalan hammaslääkäri Sirkka Sorsa ja vuonna 1981 Päijät-Hämeen keskussairaalan sairaalakemisti Erkki Himanka. Seuran monen jäsenen ystäväpiiriin kuulunut turkulainen professori Alexander ”Saku” Klossner kutsuttiin alueen ulkopuolisena seuran jäseneksi vuonna 1964. 

Kyminlaakson Lääkäriseura tai sen jäsenet ovat osallistuneet seuraavien jäsentensä muotokuvien maalauttamiseen (suluissa muotokuvan tekijä): vuonna 1944 Heikki Nyyssölä (Eduard Ole), vuonna 1954 Eemil Tiitinen (Eva Cederström), vuonna 1967 Robert von Bonsdorff (Kirsti Rein), vuonna 1969 Martti J. Hämäläinen (Cici Sursok) ja Yrjö Talvitie (Cici Sursok), vuonna 1973 Sakari Vainio (Jorma Kardén), vuonna 1978 Sakari Lankinen (Arto Pennanen) ja vuonna 1992 Arno Forsius (Aaro Matinlauri). Kaikki muotokuvat on sijoitettu Lahden kaupunginsairaalan tiloihin. 

Luottamustehtävät seurassa

Seuran hallitukseen (vuosina 1952–2008 johtokuntaan) kuuluivat alun perin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri-rahastonhoitaja sekä muita mahdollisesti tarvittavia jäseniä, yleensä kaksi varajäsentä. Vuodesta 1952 alkaen johtokunnan muodostivat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja, jotka valittiin vuosittain, sekä kolme kolmivuotiskausittain valittua jäsentä. Vuodesta 1972 alkaen kolmivuotiskaudeksi valittuja jäseniä on ollut kuusi. 

Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri on valittu yleensä tehtäväänsä kahtena perättäisenä vuotena. Sitä paitsi on noudatettu käytäntöä, että kaksi vuotta varapuheenjohtajana toiminut henkilö valitaan kahtena seuraavana vuonna puheenjohtajaksi. Puheenjohtaja ja sihteeri ovat vaihtuneet yleensä vuorovuosina, jolloin toiminnan jatkuvuus on ollut paremmin turvattu. Rahastonhoitajan tehtävää hoitivat vuodesta 1950 alkaen Jaakko Taskinen 26 vuotta, Pekka Palomäki (aik. Sulander) 13 vuotta ja Reijo Saksanen 17 vuotta. 

Miesjohtoisuuden lisäksi Kyminlaakson Lääkäriseuran toiminnalle oli talvi- ja jatkosodan vuosien jälkeen ominaista Lahti- ja sairaalakeskeisyys. Lahden ulkopuolella ei ollut Heinolaa lukuun ottamatta pitkään aikaan lääkärimäärältään merkittäviä keskittymiä. Terveyskeskusten osuus alkoi kuitenkin kasvaa voimakkaasti 1970-luvulta alkaen. Seuran keskuudessa on pyritty tietoisesti jakamaan vastuuta jäsenkunnan toiminnallisen ja alueellisen jakautumisen mukaisesti. Siinä onkin yleensä onnistuttu tyydyttävästi. 

Seuran hallinto on ollut perinteisesti miesten käsissä. Naisista oli hallituksen varajäsenenä Laina Laurila vuosina 1935–1940 sekä varatilintarkastajina Katri Sihvola vuosina 1951–1953 ja Sirkka Lankinen vuonna 1954. Sirkka Lankinen oli seuran sihteeri vuosina 1955–1957 ja siten ensimmäinen nainen johtokunnan varsinaisena jäsenenä. Sen jälkeen kului taas 15 vuotta, ennen kuin johtokunnan jäsenenä oli seuraavan kerran nainen, Kirsti Mäkipaja vuosina 1973–1974 ja uudelleen vuonna 1976. Siitä lähtien johtokunnassa on ollut jatkuvasti ainakin yksi nainen, usein kaksi, toisinaan kolme tai neljä, ja vuonna 2003 kuusi. Vihdoin vuosina 2002–2003 Helena Terävä oli ensimmäinen nainen seuran puheenjohtajana. Vuoden 2008 alusta varapuheenjohtajana oli Satu Väihkönen, ja aikaisemman käytännön mukaan hänet valittiin puheenjohtajaksi vuosina 2010–2011. Myös sihteerinä on ollut nainen taas vuosina 2003–2004 ja 2007–2008, ja rahastonhoitajana vuosina 2005–2007. 

Tilintarkastajat olivat vuoteen 1983 saakka seuran jäseniä. Vuodesta 1984 alkaen toinen kahdesta tilintarkastajasta on ollut hyväksytty tilintarkastaja (KHT tai vastaava) yhdistyslainsäädännön muuttumisen johdosta. Tilintarkastajista moni on hoitanut luottamustehtäväänsä useita vuosia, kuten Arnold Uotila 24 vuotta, Atte Kantala 18 vuotta, Kaarlo Suo 13 vuotta ja Heikki Patrikainen 22 vuotta. 

Seuran 75-vuotishistoriikin valmistelun yhteydessä todettiin jälleen kerran, että seuran asiakirjojen ja tavaroiden säilytys olisi saatava varmemmalle pohjalle. Niitä oli säilytetty mm. Lahden Seurahuoneella olleessa kaapissa sekä kulloisenkin sihteerin ja rahastonhoitajan kodin tai työpaikan komeroissa. Kun vastuu siirtyi uusille luottamushenkilöille, ei arkistoja aina muistettu siirtää heidän haltuunsa. Sen vuoksi päätettiin vuonna 1984 luovuttaa arkistot Lahden kaupunginmuseon kotiseutuarkistoon. 

Eräs luottamushenkilötoiminnan jatke on seuran vanhempainneuvosto. Toimialoittaisen ja alueellisen tasapainon ylläpitämiseen perustuvan valinnan seurauksena johtokuntaan tulleet seuran jäsenet eivät ilman muuta ole olleet aikaisemmin kiinteästi mukana seuran toiminnassa. Seuran laajentuessa ja nuorentuessa perinteet uhkasivat jäädä nopeasti unhoon. Sen vuoksi perustettiin vuonna 1970 pidetyssä vuosikokouksessa entisistä puheenjohtajista muodostuva vanhempainneuvosto, joka kutsutaan keskustelemaan johtokunnan kanssa seuran toimintaan, tulevaisuuteen ja perinteiden säilyttämiseen liittyvistä aiheista. Vanhempainneuvosto kokoontui ensimmäisen kerran keväällä 1972 ja sen jälkeen syksystä 1973 lähtien joka toinen vuosi, aina kulloisenkin puheenjohtajan toisen toimivuoden syksyllä. 

Seuran jäsen voidaan kutsua ansioistaan kunniajäseneksi ja kunniajäsen kunniapuheenjohtajaksi. Kunniajäseniä voi olla samanaikaisesti useita, kunniapuheenjohtajia vain yksi. Vuoden 2015 loppuun mennessä seuralla on ollut 27 kunniajäsentä ja 3 kunniapuheenjohtajaa. 

Seuran täyttäessä 50 vuotta tammikuussa 1959 johtokunnan edustajat suorittivat kunniakäynnin kunniajäsenten Alexis Arvelinin ja Heikki Nyyssölän sekä vuotta aikaisemmin kuolleen puheenjohtajan Kauko Pylkkäsen haudoilla. Tammikuussa 1984, jolloin seura täytti 75 vuotta, johtokunnan edustajat tekivät kunniakäynnin kolme viikkoa aikaisemmin kuolleen kunniapuheenjohtajan Aarne Vallen haudalle. 

Seuran toimintalinjoja 

Kyminlaakson Lääkäriseuran tärkeimmät toimintamuodot ovat olleet tieteelliset kokoukset ja juhlatilaisuudet. Kuukausikokousten tarkoituksena on ollut erityisesti jakaa lääketieteen kehitykseen liittyvää tietoa, mutta ennen Suomen Lääkäriliiton paikallisosastoksi liittymistä niissä käsiteltiin lähes aina myös lääkärintoiminnan harjoittamiseen ja ammattiyhdistystoimintaan liittyviä kysymyksiä. Siitä syystä kokouksia oli kutsuttava usein koolle erityisesti näiden asioiden vuoksi. Seuran viralliset asiat on hoidettu pääasiallisesti tammikuun lopulla pidetyssä vuosikokouksessa, mutta tarvittaessa niitä on käsitelty myös tieteellisten kuukausikokousten yhteydessä. 

Lahtelaisten lääkärien ollessa 1920-luvulla Kyminlaakson Lääkäriseuran luottamustehtävissä seuran toiminta alkoi hiipua ja 1920-luvun lopulta lähtien se oli useina vuosina hyvin niukkaa. Se vilkastui kuitenkin jälleen 1930-luvun alkuvuosina, kunnes talvi- ja jatkosodan olosuhteet keskeyttivät sen lähes täysin muutaman vuoden ajaksi. Seuran jäsenistä lääket. lis. Eero Jalava kaatui talvisodassa rintamalla helmikuussa 1940. Maaliskuussa 1940 kaatui myös lääket. lis. Jorma Sihvola, jonka puoliso lääket. lis. Katri Sihvola (o.s. Bonsdorff) toimi lääkärinä Lahdessa ja muualla Kyminlaakson Lääkäriseuran toiminta-alueella vuosina 1939–1965. 

Kyminlaakson Lääkäriseuran toiminta jatkui vuoden 1944 alusta edelleen kangerrellen. Vuodesta 1945 se alkoi kuitenkin elpyä nopeasti, mihin vaikuttivat merkittävästi Keskussotilassairaala 2:n ja Diakonissalaitoksen sairaalan sijoittuminen Lahteen. Lisäksi Lahden kaupunginsairaala laajeni voimakkaasti 1960- ja 1970-luvuilla, Päijät-Hämeen keskussairaalan käynnistyi vuonna 1976 ja samoihin aikoihin alkoi myös terveyskeskusten toiminta kehittyä. 

Syyskuussa 1945 päätettiin, että seura alkaisi kokoontua säännöllisesti ennalta määrättyinä päivinä. Vuodesta 1948 kokoontumispäiväksi sovittiin joka kuukauden toinen lauantai. Vuodesta 1965 lähtien alettiin pitää ohjelmallisia luentotilaisuuksia joka toinen tiistai, kesäkautta lukuun ottamatta, ja päätettiin pitää seuran kokoukset tarvittaessa niiden yhteydessä. Tämän käytännön alkuna olivat Lahden kaupunginsairaalan lääkärien yhteiskokoukset, joissa pidettiin lyhyitä esitelmiä, esitettiin tapausselostuksia ja selostettiin lääketieteellisten julkaisujen kirjoituksia. 

Sotavuosien jälkeen Kyminlaakson Lääkäriseuralla oli joinakin vuosina yhteistoimintaa Hämeenlinnan, Jyväskylän ja Kouvolan paikallisten lääkäriyhdistysten kanssa, lähinnä kevätjuhlien yhteyteen ajoitettujen yhteisten kokousten ja opintotilaisuuksien merkeissä. Vuosien varrella on lisäksi järjestetty useita yhteisiä kokouksia erikoislääkäriyhdistysten ja lääkärien aatteellisten yhdistysten kanssa. 

Kyminlaakson Lääkäriseura on toistuvasti pitänyt myös kokouksia yhteistyössä eräiden lääkärikunnan toimintaan läheisesti niveltyvien tahojen kuten hammaslääkärien, apteekkihenkilökunnan, kansaneläkelaitoksen, lakimiesten ja poliisin kanssa. Myös suureen yleisöön päin on ajoittain pyritty saamaan kosketusta. Lahden–Heinolan lääkäriluetteloissa oli vuosina 1975–1986 alkulehdillä 2–3 sivun mittainen kirjoitus jostakin terveydenhuoltoon liittyvästä aiheesta, sairauksista, ennaltaehkäisystä ja vakuutusjärjestelmistä. Tiedotusvälineiden edustajia on kutsuttu tilaisuuksiin, kun niihin on liittynyt yleistä mielenkiintoa tai tiedottamisen tarvetta. 

Päijät-Hämeen keskussairaalan toiminnan alkaminen vuonna 1976 toi paikkakunnalle huomattavan määrän lääkäreitä. Kyminlaakson Lääkäriseura pyrki valmistautumaan ennalta tähän tilanteeseen ja helpottamaan eri paikkakunnilta saapuvien lääkäreiden asettumista paikkakunnalle ja liittymistä seuran jäseniksi. 

Keskussairaalan koulutusohjelmat ovat tarjonneet alueen lääkärikunnalle mahdollisuuden osallistua erikoisalojen viikoittaisiin meetingeihin. Tämän johdosta Kyminlaakson Lääkäriseuran omien koulutuskokousten määräksi on vakiintunut 1970-luvun lopulta keskimäärin kuusi vuodessa, kolme syys- ja kevätkaudella, tavallisesti kuukauden toisena tiistai-iltana. Seuran liittyminen yhdistysjäsenenä Duodecimiin on parantanut mahdollisuuksia saada hyviä esitelmänpitäjiä ja Duodecim on järjestänyt Lahdessa myös joitakin korkeatasoisia yleisötilaisuuksia. Kokousten määrän ja laadun sekä osanottajien runsauden perusteella Kyminlaakson Lääkäriseuran toimintaa voidaan pitää varsin vireänä.

Kyminlaakson Lääkäriseuran kasvu 1970-luvulta on tuonut mukanaan eräitä ongelmia, jotka vaikuttavat myös seuran toiminnan suunnitteluun. Tarjolla oleva koulutus on lisääntynyt, mutta se on myös jakautunut yhä useammin erikoisalojen mukaisesti. Lääkärikunnan erikoistumisen seurauksena on vaikeaa löytää sellaisia aiheita, jotka olisivat hyödyllisiä kaikille. Yleisseurassa on käytännön syistä tavallisesti hyväksyttävä kulloinkin tarjolla olevia esitelmänpitäjiä ja -aiheita. Silloin tavoitteena on tietenkin, että esitelmän pitäjät ovat alansa parhaita asiantuntijoita ja esitystapa on riittävän yleistajuinen kuulijakunnan erilaiset taustat huomioon ottaen. Tässä Kyminlaakson Lääkäriseura onkin onnistunut varsin hyvin. 

Seurassa on monta kertaa keskusteltu tilaisuuksien sponsoroinnin suotavuudesta. Sponsorien tuen avulla voitiin parantaa esitelmien tasoa ja lisätä kokouksiin osallistuvien kuulijoiden määrää. Periaatteena pidettiin, että esitelmä ei saa olla sponsorin mainos. Sponsoritoiminnasta 2000-luvulla annetut suositukset ovat rajoittaneet mahdollisuuksia saada lääketeollisuuden yrityksiltä tukea esitelmänpitäjien saamiseksi ja tilaisuuksien järjestämiseksi.

Seura on pyrkinyt viime vuosina myös tukemaan tieteellistä tutkimusta jakamalla yhden apurahan jäsenkuntaansa kuuluvalle tutkijalle vuosikokouksensa yhteydessä. Siihen on käytetty seuran tarkoitusta varten vuonna 1992 perustaman stipendirahaston tuottoa. Rahaston perustamisen taustana on ollut seuran vakavaraisuus, josta seuran johtokunta ja pitkäaikaiset rahastonhoitajat ovat pitäneet hyvää huolta erityisesti viimeisten 50 vuoden aikana. Perustamiseen vaikutti myös seuran mahdollinen joutuminen verotuksen kohteeksi. Ensimmäinen stipendi jaettiin vuosijuhlassa tammikuussa 1994. Vuosina 2003, 2005 ja 2006 stipendiä ei jaettu, koska hakemuksia ei jätetty. 

Seuran sisällä toimi varsin itsenäisenä ja aktiivisena yksikkönä vuodesta 1976 Päijät-Hämeen työterveyslääkärikilta, josta tuli vuonna 1986 itsenäinen Lahden Työterveyslääkärit ry. 

Kyminlaakson Lääkäriseura on ollut vuodesta 1979 Päijät-Hämeen tutkimusseuran yhdistysjäsen. Sen vuosikirjassa on julkaistu useita Päijät-Hämeen terveydenhuoltoon ja sen historiaan liittyviä kirjoituksia.

Seuran sosiaalinen toiminta 

Erityisesti sotavuosien 1939–1945 johdosta seura on osallistunut eri tavoin varojen hankintaan avustustoimintaa varten ja avustanut itsekin jäsentensä ahdinkoon joutuneita omaisia. Talvisodassa kaatuneen seuran jäsenen Eero Jalavan tytär otettiin seuran kummilapseksi. Vuonna 1948 järjestettiin Lahden sotaleskien tukemiseksi jalkapallo-ottelu sotalesket vastaan lääkärit. Eräs muisto sosiaalisesta avustustoiminnasta on seuran pöytäviiri, jonka seuran edesmenneen jäsenen puoliso Tellervo Sinivaara suunnitteli ja valmisti kiitollisuuden osoituksena seuralta saamastaan tuesta. 

Seuran piirissä kauan muistoissa säilyneitä olivat 1950–1970 -luvuilla järjestetyt teatteri- ja oopperamatkat sekä ulkomaille suuntautuneet seuramatkat, mutta niillä ei ole enää riittävää kiinnostusta. Seuran lähes ainoiksi säännöllisiksi sosiaalisiksi yhdistystapahtumiksi ovat jääneet vuosi- ja kevätjuhlat, mutta niidenkin ulkopuolelle jää suurin osa jäsenistöstä. 

Kyminlaakson Lääkäriseuran vuosijuhla on pidetty vuosikokouksen jälkeen tammikuun lopussa, usein kuukauden viimeisenä lauantaina, aikaisemmin lähes poikkeuksetta Lahden Seurahuoneella. Seuran jäsenten puolisot on kutsuttu iltajuhlaan vuodesta 1934 eli seuran 25-vuotisjuhlasta alkaen. Toinen perinteinen juhla on ollut kevätjuhla, joka aikaisemmin liittyi kevätkesällä pidettyyn kokoukseen. Sitä varten kokoonnuttiin tavallisesti eri puolilla seuran toimialuetta ja toisinaan myös yhdessä jonkin naapuriseuran kanssa. Kevätjuhlaa vietettiin aluksi herraseurassa, mutta 1930-luvulta saakka puolisot ovat olleet niissäkin mukana. Naisten määrän ja osuuden kasvu lääkärikunnassa on merkinnyt myös sitä, että juhlatilaisuuksiin osallistuvien jäsenten puolisot ovat entistä useammin miehiä. 

Seuran jäsenet yhteiskunnallisina toimijoina

Huomattava osa lääkärikunnasta on aina osallistunut ammattinsa edustajina tai yksityishenkilöinä eri tavoin yhteiskunnalliseen toimintaan. Näin on tapahtunut myös Kyminlaakson Lääkäriseuran jäsenistön kohdalla. Osallistumisen alueet ovat ulottuneet valtakunnallisesta ja kunnallisesta politiikasta mm. yleishyödyllisiin ja aatteellisiin kansalaisjärjestöihin, sivistys-, kulttuuri-, tiede- ja harrastusyhdistyksiin sekä osuustoiminnallisiin järjestöihin. Useat Kyminlaakson Lääkäriseuran jäsenet ovat saaneet kansalaisansioistaan tasavallan presidentin myöntämän arvonimen. 

Kyminlaakson Lääkäriseuran jäsenistä ovat olleet Kansallisen Kokoomuspuolueen kansanedustajina lääket. lis. Sirkka Lankinen Lahdesta vuosina 1970–1975, lääket. ja kir. tri Timo Ihamäki Heinolasta vuosina 1979–1982 ja 1993–2002 sekä lääket. tri Tuija Nurmi Lahdesta vuosina 1995–2011. Sen lisäksi lääket. lis. Ulla Järvilehto oli Suomen Kristillisen Liiton kansanedustajana vuosina 1975–1982, tultuaan valituksi tehtävään heti Lahdesta Tampereelle muuttamisen jälkeen. Päijät-Hämeen Lääkäriseuran kauden aikana Suomen Keskustan kansanedustajana on ollut lääket. ja kir. tri, professori Martti Talja vuodesta 2015. 

Kyminlaakson Lääkäriseurasta Päijät-Hämeen Lääkäriseuraksi

Kyminlaakson Lääkäriseuran nimen muuttaminen tuli taas kerran esille marraskuussa 2005 pidetyssä vanhempainneuvoston kokouksessa. Asenteet olivat selvästi tulleet myönteisemmiksi ja seuran johtokunnalle esitettiin toivomus tutkia asiaa ja ryhtyä saatujen selvitysten jälkeen mahdollisesti tarvittaviin toimenpiteisiin. Asia oli esillä tammikuun 2006 vuosikokouksessa ja sen tekemän päätöksen mukaan jäsenistön keskuudessa suoritettiin kirjallinen tiedustelu nimenmuutoksen tarpeellisuudesta ja mahdollisesta uudesta nimestä. Sen perusteella johtokunta päätti valmistella asiaa, ja seuran vuosikokouksessa tammikuun lopulla 2008 päätettiin äänestyksen jälkeen panna nimenmuutos vireille. Samoin äänestyksen jälkeen seuran tulevaksi nimeksi päätettiin Päijät-Hämeen Lääkäriseura. 

Asian käsittelyn yhteydessä todettiin, että samalla on tarpeellista uudistaa seuran säännöt muutenkin vastaamaan nykyistä yhdistyslainsäädäntöä. Johtokunnan laatima ehdotus uusiksi säännöiksi hyväksyttiin seuran virallisissa kokouksissa 9.9.2008 ja 14.10.2008 asianmukaisella tavalla ja jätetty patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisterille vahvistamismenettelyä varten. Seuran nimenmuutos julkistettiin seuran 100-vuotisjuhlakokouksessa 24.1.2009. 

Kirjallisuutta: 

Forsius, A: Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1984. Kyminlaakson Lääkäriseura, Lahti. Lahti 1983.
Kyminlaakson Lääkäriseurasta Päijät-Hämeen Lääkäriseuraksi 1909–2009. Toim. A. Forsius ym. Kyminlaakson Lääkäriseura, Lahti. Helsinki 2009. (299 s.)
Valle, A.: Kyminlaakson Lääkäriseura 50 vuotta. Suomen Lääkärilehti 1959: 10: 464–471.
Väänänen, K.: Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1959. Kyminlaakson Lääkäriseura, Lahti. Lahti 1959.