Arno Forsiuksen muistokirjoitus

Lääkäriseuran kunniapuheenjohtaja, lääketieteen ja kirurgian tohtori, professori Arno Forsius kuoli 25.7.2024 Vihdissä 95 vuoden ikäisenä. Seuran hallitus ottaa osaa omaisten suruun.

Ohessa on Arno Forsiuksen tyttären laatima muistokirjoitus. Muistokirjoitus on julkaistu Johanna Forsiuksen luvalla. 

Humanistilääkäri ja historiantutkija

Lääketieteen tohtori, professori Arno Forsius kuoli 25.7.2024 Vihdissä. Hän oli syntynyt 16.4.1929 ja ehti saavuttaa 95 vuoden korkean iän.

Arno Forsiuksen isä oli pankinjohtaja Eiler Forsius ja äiti kansanedustaja Saara Forsius (os. Hiidenheimo). Arno varttui Vihdin kirkonkylässä. Hän oli pienestä pojasta alkaen kätevä käsistään, kiinnostunut elottoman ja elollisen luonnon ilmiöistä, ahkera lukija ja jo tuolloin suuri kirjojen ystävä. Omat kirjansa hän luetteloi ja järjesti lainakirjastoksi. Arnon juurrutti Vihtiin äidin lapsuudenkoti, Oravalan sukutila, jossa serkusten kesken muodostui vahvat siteet.

Lukio-opinnot veivät nuoren pojan Helsingin Suomalaiseen Normaalilyseoon. Kohtalokkaalla linja-automatkalla Helsingistä Nummelaan 1947 Arno ihastui palavasti viehättävään nuoreen tyttöön, tulevaan vaimoonsa. Anita ja Arno avioituivat 1952 ja saivat viisi lasta 1953-1963.

Forsius valmistui 1954 Helsingin yliopistosta ja lääkärin työ alkoi Kiikan kunnanlääkärinä. Erikoistuminen sisätauteihin tapahtui Helsingissä, mutta varsinaisen mittavan uransa hän teki vuodesta 1963 alkaen Lahden kaupunginsairaalassa sisätautien osastonlääkärinä ja johtavana ylilääkärinä. Eläkkeelle hän jäi Lahden kaupungin terveystoimen johtajan virasta 1992. Esimiehenä Forsius oli erittäin pidetty - ahkera, tiukka ja tarkka, mutta aina ehdottoman oikeudenmukainen ja puolueeton. Hän toimi myös useissa luottamustehtävissä ja osallistui aktiivisesti mm. Lahti-Seuran, Päijät-Hämeen lääkäriseuran ja Päijät-Hämeen tutkimusseuran toimintaan.

Arki Lahdessa koostui lääkärintyöstä kaupunginsairaalassa, kävelystä kotiin lounaalle ja päivälliselle, kiiruhtamisesta illan kokouksiin tai yksityisvastaanotolle ja takaisin kotiin kirjoituskoneen ääreen. Lähes jokaista vastaantulijaa ystävällisesti tervehtivä ja hattuaan kohteliaasti nostava ”tohtori Forsius” tuli tutuksi tuhansille lahtelaisille, kuten kirjastohuoneesta yötä myöten kuuluva kirjoituskoneen naputus perheelle ja naapureille. Lomilla seitsenhenkinen perhe pakattiin kleinbussiin, jolla suunnattiin kesänviettoon Vihtiin, Lappiin tai Keski-Eurooppaan. Jokaisesta päivästä syntyi parin sivun mittainen kertomus ja matkoista minuutin- ja kilometrintarkka kuvaus. Loma-ajan puuhat maalla vaihtelivat kalastuksesta taulujen maalaamiseen ja mökkitien kunnostamisesta kaikkien mahdollisten ja mahdottomien koneiden, laitteiden ja esineiden korjaamiseen ja paranteluun.

Arno Forsiuksen toinen elämäntyö, ehdoton intohimo, vapaa-ajan ja eläkepäivien harrastus oli kuitenkin kirjoittaminen ja tutkimustyö. Lääketieteen ja terveydenhuollon historia oli aihe, josta hän myös väitteli työn ohessa Helsingin yliopistossa 1982. Väitöskirjan ”Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865.” jatko-osa ”Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985.” ilmestyi 1993. ”Kyminlaakson Lääkäriseura 1909–1984” julkaistiin 1983 ja ”Ihmisiä lääketieteen historiassa.” 2001. Vuonna 1996 valmistui ”Tietämisen riemu ja tuska: Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560–1624.” ja 2002 ”Artturi Hiidenheimo 1877–1956: Elämää Vihdin Oravalassa, työtä yhteiskunnan hyväksi.”

Kirjojen ohella Forsius kirjoitti vuosittain kymmeniä artikkeleita lääketieteestä, ihmisistä ja kulttuurista mm. Suomen Lääkärilehteen, Päijät-Hämeen kotiseutujulkaisuihin sekä paikallisiin ja valtakunnallisiin aikakauskirjoihin. Hänen julkaisuluettelonsa käsittää huomattavasti yli tuhat nimikettä. Tutkimusartikkelien lisäksi Forsius kirjoitti esimerkiksi nimimerkillä Stetoskooppi 1960-1973 Me Naiset -lehden lääkärinä noin 625 palstaa. Hän oli myös erittäin pidetty luennoitsija ja esitelmöitsijä, joka valmistautui tehtävään aina perinpohjaisesti. Forsius jakoi tutkimuksensa ja artikkelinsa kotisivujensa kautta laajan yleisön tavoitettaviin. Kirjallisen tuotteliaisuuden ja tutkimustyöhön paneutumisen mahdollisti Arnon puoliso Anita, jota tämä jaksoi aina kiittää ideoiden antajana, esilukijana, kriitikkonaan ja muusanaan.

Humanistilääkärin ja historiantutkijan ansiokas elämäntyö on saanut laajaa tunnustusta. Professorin arvonimi Arno Forsiukselle myönnettiin 2001. Hänet kutsuttiin Päijät-Hämeen Lääkäriseuran ja Päijät-Hämeen tutkimusseuran kunniapuheenjohtajaksi, Suomen Lääketieteen Historian Seuran kunniajäseneksi. Lahti-Seura on nimesi hänet ”Vuoden lahtelaiseksi” 1992. Hän sai Lahden kaupungin kultaisen mitalin 1992 ja Lääketieteen Historian Seuran Gunnar Soininen -mitalin 2001. Päijät-Hämeen tutkimusseura julkaisi 2019 Arno Forsiuksen juhlakirjan hänen kirjoituksistaan viiden vuosikymmenen varrelta ja Päijät-Hämeen Lääkäriseura perusti 2020 vuosittain myönnettävän Arno Forsius -palkinnon, joka on kunniamaininta päijäthämäläiselle lääkärille.

Isänä, appena, ukkina ja isoukkina Arno Forsius oli lempeä ja hyväksyvä, valmis neuvomaan ja auttamaan elämän pienissä ja suurissa haasteissa. Häntä jäi kaipaamaan laaja joukko jälkeläisiä, joista yksi totesi suruviestin saatuaan: ”Arno-ukilla oli pitkä elämä ja hän toi paljon hyvyyttä maailmaan”.

 

Johanna Forsius, FM

Arno Forsiuksen tytär